Intohimona jalkapallo

“Korhosen Jarmo tässä moro. Kiinnostaisiko pelaaminen AC Kajaanissa?”

Näillä sanoilla 49-vuotias valmentajavelho pisti pakkani melkoisen sekaisin. Ainakin hetkeksi.

Kun “Jamo” ensimmäisen kerran soitti, nojailin työtuolini selkänojaan Länsi-Suomen urheilutoimituksessa. Aika nopeasti löysin itseni jo tutkiskelemasta edessä olevasta tietokoneesta Rauman ja Kajaanin välimatkoja sekä lähitulevaisuuden työkalenteria. Kyllähän se pelaaminen kiinnosti.

Nuoresta 22-vuoden iästäni huolimatta olen päässyt jo tutustumaan aika monen erilaisen jalkapallovalmentajan tyyleihin. Korhosesta kuulin hyvää ollessani JIPPOn testissä Joensuussa. Mielikuva vain vahvistui tuon puhelun aikana. Hänen rehellinen, rempseän vaativa tyylinsä natsasi omiin ajatuksiini ehkä paremmin kuin kenenkään muun valmentajan aikaisemmin. Ihminen voi jättää ensivaikutelman itsestään vain yhden kerran. Korhonen jätti sellaisen, että yhden päivän miettimisen jälkeen päätin siirtyä AC Kajaaniin.

Pari viikkoa myöhemmin jossain Kuopion ja Iisalmen välillä persettä pakotti. Onhan yli 600 kilometrin ajotaival Rauman ja Kajaanin välillä melkoinen rypistys. Lapinlahden kohdalla mieleeni tuli ringeten Suomen mestari Anna Näkki, josta tein juttua keväällä. Näkki ajoi kuluneen kauden yli 1000 kilometrin edestakaista taivalta asuinpaikkansa Porin ja Lapinlahden väliä. Kun tein juttua, en ymmärtänyt Näkkiä. Nyt ymmärrän. Haluan urheilusta kokemuksia, joita voin muistella sitten keinutuolissa. Joskus niistä kokemuksista voi olla hyötyä vähän aiemminkin. Kuvittelisin, ettei urheilutoimittajalle ole ainakaan pahitteeksi, jos ymmärtää urheilijoita.

Pari tuntia myöhemmin olin ensimmäisissä harjoituksissa AC:n tyylikkään mustassa treeniasussa. Vaikka olin kätellyt ennen treenejä kaikki uudet joukkuetoverini läpi, en muistanut kentällä hädin tuskin kenenkään nimeä. Mihin mä olen lähtenyt, muistan ajatelleeni.

Istuimme vielä saman illan aikana Korhosen kanssa alas ja kävimme läpi sekä joukkueen pelitavan että pelaajaprofiilit. Jamo antoi paperilapun, jossa luki pelitoverieni nimet. Opettelin ne ulkoa seuraavan tunnin aikana. Myöhemmin illalla manageri Moilasen Kari-Pekka löi eteen kahden pelin sopimuksen. Samalla kun raapustin siihen puumerkkini, “Kartsu” kertoi, miten AC Kajaania on lähdetty uudistamaan ja mitkä ideat tullaan toteuttamaan vielä tulevaisuudessa. Kaikki epävarmuus katosi tuon illan aikana.

Voittamisen fiilis. Sen takia mä pelaan futista. Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta saan harvasta asiasta elämässä niin kokonaisvaltaista hyvänolon tunnetta kuin jalkapallo-ottelun voittamisesta. Kun juhlimme ringissä avausvoittoamme Oulun Palloseurasta, toivoin, että seuraava peli tulisi pian. Kun heitimme “Ossi” Gracianon kanssa seuraavan pelin JBK-voiton jälkeen ylävitosia, toivoin, että saan jatkaa AC Kajaanissa. Tunsin olevani osa joukkuetta, osa sitä juttua, mitä Kajaaniin rakennetaan.

Toiveisiini vastattiin vielä samana iltana, kun pääsimme AC:n kanssa sopimukseen toukokuun loppuun asti kestävästä sopimuksesta. Eihän tämä kuvio helppo ole. Olen monesti saanut kuulla olevani hullu. Kai mä sitten olenkin, futiksen suhteen ainakin. Toisin kuin moni luulee, on se vaan siistiä voitetun pelin jälkeen ajella Raumalle. Ja jos se musta on kiinni, niin voin luvata, että me myös voitetaan niitä pelejä…

Eetu Setänen

JALKAPALLOSTADION

Lönnrotinkatu 1
87100 Kajaani

AC KAJAANI RY

toimisto@ackajaani.fi
ackajaani07@gmail.com

Lippujen hinnat

15€ normaali lippu

13€ erityisryhmät

7€ 10-16-vuotiaat

ALLE 10-vuotiaat vapaa pääsy

Osta AC Kajaanin fanipaita!

Pelkkä paita: 30€

Paita nimellä: 40€

Paita nimellä ja numerolla: 50€

Maksu: FI29 5760 0320 0912 74

Paidan noutaminen tapahtuu kotiotteluiden yhteydessä lippuportilta!

FACEBOOK